perjantaifiilis

Tämän viikon arkipäivät ovat tuntuneet perjantailta - kaikki päivät, maanantaista perjantaihin. Mutta nyt kun olen kotona, hävisi se perjantaifiilis. Joululomani on alkanut, mutta ei tunnu enää perjantailta. Onneksi olen tänään menossa katsomaan Jukka Pojan keikkaa Nosturiin, Kasimirin kanssa. Eilen kävin pitkästä aikaa elokuvissa, katsomassa erittäin hauskan komediaelokuvan 'Sekaisin suhteessa' (the heartbreak kid). Aivan älyttömän hauska elokuva.

hän

Herään aamulla ja ajattelen häntä. En saa ajatuksiani pois hänestä. Joka toisella kerralla suun avatessani puhun hänestä. Puhun kaikille hänestä. Olin sitten kotona tai työpaikalla. Ei liene olemassa kovin montaa ihmistä, joka ei tietäisi hänestä.

Mikä tekee hänestä niin ainutlaatuisen? En tiedä. Mihin hänessä olen ihastunut? Kaikkeen mitä hänessä on. Hänen läsnäolonsa saa tuntemaan minun oloni kotoisaksi, olen rentoutunut ja onnellinen. Voisin katsella häntä loputtomasti, kunnes nukahtaisin. Ilman häntä tunnen tyhjyyden - kuin häntä ei olisi olemassa. Haluaisin vain nähdä häntä - useammin, toivoisin tekeväni hänet onnelliseksi. En tiedä, pystynkö. Mutta ainakin yrittäisin.

Kaksi vuotta sitten ihastuin häneen. Tein asioita jollain lailla automaattisesti. En ajattelut liikoja, tein vaan. Tunteeni eivät ole kadonneet mihinkään, olen edelleen rakastunut. Ajattelen sydämelläni. En osaa selittää omia tuntemuksiani. Miksi asia on niin kuin se on. Kukaan muu tässä maailmassa ei saa tuntemaan näin. Tuntuu kuin jokin muu voima olisi tehnyt tämän päätöksen - ja tämä muu voima ohjailee toimintaani.

Sydämessäni on palava tunne. Olen onnellinen, että olen löytänyt tämän taianomaisen olotilan. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt hänet elämääni. Mutta olisin varmasti maailman onnellisin mies, jos vielä joskus saisin hänet mukaani.

.tunutsakar itsodia isilo ne, isionas ne soJ .itsesikluj naisa nonaS.

kertomus itsestäni

Minua pyydettiin kirjoittamaan itsestäni pieni kertomus.

Talent Seppo

Hei!

Lähetän tämän lyhyen kertomuksen itsestäni hieman myöhässä, mutta en turhia anteeksi pyytele. Olenhan kaksonen ja olin se jälkimmäinen tähän maailmaan tullessani. Tällä asialla on oikeasti perää. En ole aamuvirkku, olen yleensä tyylikkäästi hieman myöhässä. Myöhään illalla en tahtoisi päivää lopettaa, kuin huomista ei olisi. Ja silloin ajatus kulkee. Yritän tässä nyt sepostaa juttua Seposta, minusta itsestäni.

Olen siis 29 vuotta hengitellyt punavuoren ilmaa, käyden välillä maaseudulla. Olen kenties kasvanut näinä vuosina ja oppinut arvostamaan enemmän ja enemmän maailman hienoja asioita, kuten puhdasta ilmaa, luontoa, monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta, yksinkertaisuutta, vesisateessa kulkemista ilman sateenvarjoa, hiljaisuutta, värejä. Kolmekymppiä kolkuttelee ovelle, mutta jalat vielä toimivat. Niin kauan kun pystyn luistelemaan, asiat ovat hyvin - tunnen olevani kunnossa.

Luistelu on minulle intohimo, harrastus, elämäntapa. Luistelu rentouttaa minut täysin arkielämästä ja maailman menosta. Kun saan luistimet jalkaani, niin olo on heti mahtava. Tunnen olevani kuin kuningas kun rullailen pitkin katuja. Jos musaa kuuluu lapuista, sen parempi. Luistelun aloitin noin 10 vuotta sitten. Hankin luistimet, koska eräs tyttö suositteli kokeilemaan
rullaluistelua. Aluksi rullaluistimilla pysähtyminen oli hieman hankalaa - mutta ei kestänyt kuin pari viikkoa, niin hurahdin lajiin täysin. Luisteluun, sekä freestyle slalomiin.

Muita harrastuksia minulla ei ole. Ei sellaisia, joita voisi sanoa harrastuksiksi. Kukapa ei nykypäivänä istuisi tietokoneen äärellä sekä töissä että kotona, katselemassa facebookkia tai vastaavaa kuunnellen musiikkia. No, voisi sanoa että musiikki on tottakai tärkeää. Kuuntelen
miltei jatkuvasti musiikkia, yrittäen löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Tämä onnistuu lähinnä elektronisen musiikin parissa. Kun teemme uuden luisteluvideon, täytyykin tarkkaan harkita mikä musiikki sopii tilanteeseen.

Palatakseni johonkin. Minulla on siis kaksoissisko ja isoveli. On myös äiti ja isä, sekä heillä on mukava puolivuotias pikku kissa. Perhettä olen oppinut arvostamaan aivan eri mitalla, kuin nuorempana. Hehän ovat tärkeitä. Kuten hyvät ystävät.

Töissä olen Helsingin kaupungilla, kiinteistövirastossa geoteknisellä osastolla ohjelmoijana. Täytyy kuitenkin myöntää, että tietokoneiden kanssa peuhaaminen ja pelaaminen oli nuorempana pitkään harrastukseni, enkä pystynyt olemaan niistä erossa ennen kuin aloitin luistelun. Olen koulutukseltani datanomi sekä rakennuspiirtäjä. Kerran ajattelin, että en
ehkä jaksaisi enää näitä tietokoneita, mutta loppujenlopuksi löysin tieni takaisin tietokoneiden pariin enkä kadu sitä yhtään. Bonuksena voisin mainita, että siskoni löysi minulle nykyisen työpaikkani Amsterdamista käsin, hän kun huomasi ilmoituksen.

Unelmani on kehittyä lajissa eteenpäin, elämässä puolestaan menen sinne minne polku johdattaa. Toivoisin jonakin päivänä löytäväni kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa hyviä hetkiä. Eli tuon yhden maailman kauneimmista asioista - naisen.

Kuvittelin, että kertoisin elämästäni ranskalaisilla viivoilla lyhyesti mutta kello on nyt 22.55 ja sormet kirjoittavat tekstiä nopeammin kuin ajatukset.

terveisin,
Seppo

ps. Lisää saa kysyä, jos haluaapi.

Talent Suomi

Näin kävi, että olimme eilen televisiossa ystäväni Oliverin kanssa. Kyseessä on brittiformaattiin "Britain's got talent" perustuva suomiversio. Ja tässähän me siis olemme. Onhan sitä televisiossa tullut oltua pari sekuntia aiemminkin, esim. alkukesästä MTV3:n säätiedotuksessa jalkani vilahtivat sekunnin pari pujotellessani. Nyt Talent mainoksessa ja eilen ihan kunnolla.


Harmi vaan, että olivat ryökäleet leikanneet ja liimanneet settimme niin, että esityksemme oli aika hätäisen nopea. Musiikki oli kai pistetty päälle niin, ettei yleisön mylvintää kuulunut, yhtä lailla kuin netistä katsoessa huomaa selvästi että yleisö oli todella mukana!

Joka tapauksessa etenimme semi-finaaliin. Tuomarit sanoivat hetimiten "jatkoon". Tästäkin jäi muutama hauska juttu väliin, kun juttelimme lavalla tuomareiden kanssa. Tuskin lienee mikään rikos paljastaa, että Timo nimitti lajiamme "nännien kiertelyksi". Ehkä se ei ollut sopivaa kuultavaa koko suomen kansalle. Hän myös kehui että olemme taitavia, mutta sopiiko laji näyttämölle. Nyt on hauska kuunnella, mitä tuli sanottua. Olen tässä odotellut näkeväni itseni televisiosta ja netistä, koska en muista juuri ollenkaan mitä olen mennyt selittämään tilanteissa. Hah!

Nelosen Talent webbisivut

Alkukarsinta: video, esitys
Alkukarsinta: video, haastattelu kulissien takaa
Uutta: Talent TV esitykset FFSS:n webbisivuilla

heinä-väsymys

Olen väsynyt. Väsyttää niin älyttömästi. Ei jaksa tehdä kertakaikkiaan mitään, töissä on ihan naattina eikä kotiin päästyäkään jaksa tehdä mitään. Muistelen, että nuorempana ollessani mökillä nukuin peräti päivänokoset moneen otteeseen heinä-elokuussa, kun väsytti niin paljon. Eli ei kai tämä niin ihmeellistä ole ja lomaa varmaankin kaipailisin jo. Täällä sitä vaan ollaan kaupungissa, eihän se kesä täysin kesältä täällä tunnu. Onneksi viime päivinä on ollut hieman tuulista, se sentään virkistää kun antaa tuulen puhaltaa täysillä kasvoja päin. Kumma nimittäin, että jopa luistelukaan ei juuri nyt jaksa innostaa! Hyvillä mielin toivoisin ihan muutamaa sadepäivää, jolloin omaatuntoani ei koittelisi se, että en olisi luistelemassa. Kuitenkin aina, kun hyvä päivä jää väliin ilman luistelua, mietin että olisi pitänyt.. ei suomen kesä niin pitkä ole.

too much for a day

Niin kuin otsikko sanoo, mistä aloittaisin?

Olen aina todella tarkka, että kaikki on mukana. Avaimet, kännykkä, lompakko. Usein tunnustelen taskujani, että kaikki on tallella. Hieman paranoidista, tai friikkiä mutta olen se mikä olen, enkä voisi olla huolettomammin. Tällä kertaa kuitenkin kävi niin, että jouduin todella avuttomaan tilaan. Nimittäin työpaikkani "akvaarioon", lasikoppiin, sisääntuloaulaan, mistä ei todellakaan pääse sisään edes rikkomalla ikkunaa. Eräs työkaverini oli laittanut hälytyksen päälle luullen ettei talossa ole enää ketään muita ja tämän johdosta astuessani ulos huoneestani alkoi kuulua tämä mukava ujeltava korvia hivelevä hälytysääni. Sillä sekunnilla en ajatellut mitään muuta kuin että tämä ääni on saatava loppumaan ja ryntäsin pikapikaa lasikoppiin kytkemään hälytyksen pois päältä. Kuinka ollakaan, tajusin hiljaisuuden tultua että taskuni olivat typötyhjät, ei ollut avaimia, ei kännykkää, ei yhtään mitään. Olen ollut rennommalla asenteella töissä ja tyhjentänyt "turhan" tavaran taskuistani. Enhän minä kotonakaan pidä taskussani lompakkoa, puhelinta, jne. Nyt kävi näin..

Miten avuttomaksi sitä tunteekaan itsensä, kun ei voi tehdä kerrassaan mitään. Olin kuin häkissä tässä lasikopissa, kirosanat tulvahtelivat suustani ulos. Sandaalit jalassa mietin, mennäkö kotiin, soittaako kaverille, jäädäkkö nukkumaan siihen? Epätoivoista. Lähdin hissillä alakertaan ja onnekseni naapurista löytyvän Tillikka-ravintolan mukavien työntekijöiden lainaaman puhelimen avulla sain soitettua vartiointipuljuun ja sumplimaan mitä voimme tehdä. Odottaessani apua join keskioluen joka tuli tarpeeseen. Tämä oli henkisesti rassaava kokemus. Avuttomuuden tunne, jollaista en edes tuntenut ollessani Liettuassa vankilassa (tästä ehkä lisää myöhemmin).

Päiväkin oli ollut erityisen pitkä. Olen sellainen ihminen, joka ei haali yhdelle päivälle liikaa tekemistä. Korkeintaan yksi tai kaksi asiaa on aivan riittävästi. Nyt asioita oli huomattavasti enemmän. Aamu alkoi sillä, että edellisenä iltana tuli vietettyä luisteluseuramme meetingiä Teerenpelissä joka oli muuten todella mukava ilta meidän kolmen (3) kesken. Painotan nyt numeroa 3. Meitä on nyt kolme luistelijaa. Joka tapauksessa, hieman väsyneenä, jo alkuviikosta vähillä yöunilla nukutuilla yöunilla varustautuneena päätin hoitaa yhden asian mikä tuli mieleeni kuin salamana. Piti käydä entisessä työpaikassa hoitamassa yksi pieni asia, koska eräs tekemäni ohjelma ns. jumitti eli oli jokin ongelma. Päätin hoitaa asian NYT. Minullahan oli jo aavistus, mitä asia koski. Joka tapauksessa oli erittäin mukavaa käydä pitkästä aikaa morjenstamassa vanhoja työkavereita, joiden kanssa juttelin tovin jos toisenkin. Mukavaa, kerrassaan. Ongelmat ratkesivat käden käänteessä. Kuitenkin ajan taju oli hieman sekavalla aaltopituudella, koska aika tuntui menevän todella nopeasti ja lähdin hyvän ystäväni Maurin kanssa syömään lounaan läheiseen ravintolaan. Olihan tuo muuten nautinto viettää aamupäivää Helsingin keskustassa.

Mainittakoon, että eilen iltana lähdin vielä punavuoren ahveneen katsastamaan olisiko siellä uusia oluita tarjolla. Pettymys oli suuri, ei juurikaan ollut. Päätin juoda tumman velkon eli Velkopopovichyn hanasta. Maistui muuten hyvälle, edellinen tölkkitavara oli mitään sanomatonta laimeaa vetistä litkua. Tämä maistui ensi siemauksella siltä itseltään.

Jostain kumman syystä kutsumus on vienyt venäjälle. Rehellisesti sanoen, minulla ei ole mitään venäjää tai venäläisiä vastaan mutta se ei ole numero ykkönen matkakohteena. Kuitenkin tapasin kaksi erittäin mukavaa pietarilaista kaveria, joiden kanssa tuli juteltua, olivat peräti vielä samalla alalla ja hetken hommissa Helsingissä. Todella mukavaa porukkaa. Tuosta kutsumus -aiheestakaan en nyt jauha sen enempää, mutta jostain kumman syystä tosiaankin venäjä kutsuu, Moskovaan päin on ollu paljon "kysyntää", siellä on mm. luistelukilpailukin ynnä muuta. Ja miksi jatkuvasti tulee tilanteita että törmään väkisin nykyään venäläisiin? Täytyy tunnustaa, että uskon kohtaloon. Asiat menevät niinkuin menevät. Miksi menevät niinkuin menevät, sillä on syynsä. Kuitenkin on kummallista, että vaikka kuinka mukavia nämä kaverit olivatkin, niin toinen heistä kehotti olla menemättä venäjälle. Siellä ei ole turvallista. En ollut menossakaan. Mutta tämä sai miettimään, että jos maanmies sanoo näin, mikä merkitys sillä on? Joka tapauksessa tuntuu siltä, että sinne on mentävä, se on vain ajan kysymys. Iltani olisi jatkunut heidän seurassaan vielä, kävelimme hetken aikaa keskustaan päin ja virolaisrekisterikilvet omaava maasturia ajava nainen kysyi, "missä on disko?" No huhhoijaa, olisi kyllä ollut mielenkiintoista lähteä mukaan seuraamaan mitä tästä illasta olisi tullut 'venäläiseen tapaan' mutta harmikseni oli tiistai, seuraavana päivänä oli työpäivä ja aamulla todella en edes muistanut, miksi oloni olikaan sellainen kun oli. Ainiin, tuli juotua. Hetken aikaa piti miettiä, hah!

Tämän kirjoituksen olisi voinut nimetä yhtä hyvin myös, vaikkapa 'a strange day', 'olenko tyhmä vai väsynyt', 'ennen ei ole näin sattunut', tai vaikkapa 'home sweet home'. En muista, milloin olisi tuntunut yhtä hyvältä saapua kotiin, ihan vain kotiin! Sanoin ääneen 13 x WAU! Aivan oikeasti.

Mainittakoon vielä, että työpöydälleni oli ilmestynyt kivi. Työkaverini toi tasan tarkkaan 40 metriä maan alta sänkyni kohdalta louhitun kiven kallionseinämästä. Allani kulkee yksi Helsingin huoltotunneleista, ja minulla oli kunnia, ilo sekä halu saada tällainen kivi haltuuni. Sillä on todellakin merkitys. Tämä hieno vaaleahko kivi tuntuu muuttuvan kauniimmaksi mitä enemmän sitä vain katselee. Kerrassaan upeaa, tämä kivi on todella merkityksellinen, se on osa tätä paikkaa, rööperin vuorta ja syvältä maan uumenista!

(tämä kirjoitus saattaa kasvaa sitä mukaan kun lisäilen tavaraa. tänään oli pitkä päivä. Joten jos luet tätä, käy tarkistamassa olisiko teksti muuttunut.)

sulavaa liikettä

Eilen oli mahtava päivä ilmojen puolesta. Vaihdoin vihdoinkin jo nysäksi kuluneen vasemman luistimen etupyörän isompaan versioon, enkä oikeastaan lisännyt kuin yhden "uuden" pyörän luistimiin. Aika kiikkerää ja omituisen tuntuista oli meno ja en tiedä olisiko ilmasta johtunut, mutta olin taas aikamoisen väsynyt kun tapasin pikku-Jannen väinön kentällä. Pujottelimme vain hetken ja siirryimme luistelemaan muualle. Jokseenkin pujottelu ei maistunut.

Kuitenkin jatkoimme vielä iltaa kohti ja päädyimme espalle kokeilemaan. Jotenkin kummasti jalat alkoivat toimia ja täytyy sanoa, että setti oli loistavaa. Kerrassaan vikkelää meininkiä. Se mikä kruunasi illan pujottelusession, oli se - että eräs nainen käveli suoraan kohti, hymysuin, mietin että mitähän hän aikoo .. ja ojensi minulle 2 euroa käteen ja totesi, että pelkästään luisteluni on jo niin kauniin näköistä. Juuri näin pitää ollakin. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, toivotin hyviä illan jatkoja. Jos luisteluni näyttää hyvältä, olen onnellinen. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kukaan on antanut rahaa tässä touhussa. Ei meillä ole hattua, mihin kolikkoa heitetään, mutta pitäisi olla ...

Tuli nähtyä myös kivan näköinen nainen lautailemassa, näinkin hänet myös seuraavana päivänä, kun päätin kuitenkin lähteä vetämään pienet iltasessiot espalle. Hei Minna!

Lisäys: Sain myöhemmin syksyllä eräältä mieheltä 10 euron setelin. Luulin, että hän tulee kättelemään mutta ojensi minulle tämän setelin. Hän oli täysin lumoutunut, ihmetteli ja kyseli: Miten jaksat? Sanoin että, kiitos hyvin!

kesäilta ja pääskyset

Kuuntelin taas tiistain tanssi-iltamia ja tajusin, että tuollahan on peräti oikea viritinvahvistin ihan parvekkeen lähellä. Niinpä menin noin yhdentoista aikoihin kuuntelemaan Jori Hulkkosen settiä. Oli aivan uskomattoman leppoisa ilta, lämpötila varmaankin noin +20 astetta vielä tähän aikaan illasta. Ja uskomattoman valoisaa. Seisoin parvekkeella koko ajan ja katselin kuinka kymmenkunta pääskystä teki taitavia lentokierroksiaan. Ihmettelin kuitenkin, miksi pääskysten sirkutus ja lento loppui aivan yllättäen noin kello 23.30. Nautin ilmasta, suljin silmät ja hengitin raikasta ilmaa kuunnellessa musiikkia. En tiedä miksi, mutta naapuritalon katutason mustat kaakeliseinät ovat aina olleet minusta romanttiset - siitä lähtien kun katselin niitä pienenä. Jokin niissä viehättää, iltapimeällä ne ovat valaistut, mutta kuitenkin niin pimeät, saumakohdat näkyvät.

Tänään oli erittäin lämmin ja hyvä päivä, mutta en kuitenkaan käynyt luistelemassa. Ihmeellistä. Sen sijaan olin väsynyt ja nukahdin useaan otteeseen hetkiseksi lojuessani sängyllä. Otan todella harvoin päivätorkut. Söin aurinkokuivatulla tomaatilla höystetyllä levitteellä ja aurinkokuivatulla maksamakkaralla tehtyä leipää. Aika hyvä yhdistelmä. Mainittakoon, että eilen kuitenkin kävin luistelemassa pikasessiot kaivopuistossa ennen ukkoskuuroa. Harmi ettei satanut niin paljon, että olisin voinut ottaa luonnollisen suihkun taivaalta.

Täytyy tässä mainita myös, että vaikka olen hyvin pihi, enkä useinkaan edes syö jäätelöä, niin olen ostanut jo kokeeksi 5 hintavaa 5,9 euron Ben&Jerry jäätelöä. Vaihtelu virkistää. En silti sanoisi näitä jäätelöitä kovin erikoiseksi. Kirsikan ystävänä, Cherry Garcia lienee näistä suosikkini. Ja kestosuosikkini tulee olemaan edelleen ihan tavallinen vaniljakermajäätelö vaikka sellaisenaan!

ilta pyhitetty tiistain tanssi illalle

Se on hienoa, että vihdoinkin pystyy taas kuuntelemaan radiota netistä. Nimittäin YleX:iä. Olen tässä valmistautunut tanssi-iltoihin ostamalla kaupasta pari olutlöytöä: Reilun kaupan banaaniolut, sekä Bavaria Crown, nämä oluet löytyivät rantsun s-marketista. Siellä olikin olutvalikoima kasvanut huisisti sitten viime käynnin. Ihmetyttää tuo, että miten ihmeessä se suomalaisen oluen hinta on noussut taas aivan pilviin, aivan kuten ennen alkoveron alennusta. Järkyttävää. Nyt aloittelen tanssi-illan juomalla virkistävän kahvin terästettynä Fredin tuomalla puolalaisella vodkalla!

kooma

On todella ankea olo. Alkoholi tai mikään ei tunnu auttavan asiaan, ikäänkuin pitäisi paeta jotain mutta ulospääsyä ei ole olemassa. Joten tuntuu siltä että olisi sopivaa vajota koomaan 1-2 vuodeksi ja herätä uuteen päivään iloisempana.

dami fiksaa fiilikset

Ou yeah. Olin viime viikolla käymässä kaksoissiskoni luona Amsterdamissa taas vaihteeksi. Viime kerrasta oli tosin kulunut nippa nappa yli vuosi aikaa, joten olipa korkea aika lähteä taas kyläilemään. Homman nimi on se - että siellä ollessa, tehden niitä asioita mistä pidän elikkä: luistelua, pujottelua, mukavaa ajanviettoa ja keskustelua kerrassaan loistavien, mukavien luisteluihmisten kanssa Vondelparkissa (varsinkin Eddy, funny and sunny!), sekä oluen juontia pullosta että hanasta, ulkona ja sisällä. ilmat olivat aivan loistavat. Sunnuntaina, paluupäivänä oli uskomattoman hyvä ilma ja kävelimme siskoni kanssa Amstelin vartta, söimme pari krokettia ja kävimme terassilla .. juomassa juomia. Tästä jäi niin uskomattoman hyvä olotila, taas. Ja taivaskin huomasi, milloin Seppo lähtee takaisin, kun olin vessassa juuri lähtemässä lentokentälle takaisin, niin alkoi kuulua ropinaa ja sadehan sieltä tuli.

Voi jumankekkuli miten uskomattoman hyvälle Heineken maistui pullosta ja olin takuulla juonut tätä ennen paljon muita oluita eli lähinnä vehnäoluita yms. mutta Heineken oli tällä kertaa niin aivan loistokkaan raikas, kevyt, kertakaikkiaan suuta hellivä kokemus ettei mitään rajaa.

Lentäessä takaisin päin korkeuksissa 277.7 metriä sekunnissa katselin upeita maisemia, miten kaunis maa oikeastaan SUOMI on! En ollut tajunnutkaan, miten paljon saaria meren rannalla onkaan. Jännä, että ikkunasta katselu oli aivan kuin uusi kokemus, vaikka onhan sitä tullut jo pällisteltyä. Kiinnitin huomiota esim. voimalinjaan, joka oli aika vaikuttavan näköinen kokonaisuus ylhäältä päin katsottuna, joka jatkui jonnekin horisonttiin asti.

Kaikesta huolimatta pointti on se, että jo lentokoneessa fiilikseni olivat aika matalalla. Täällä Helsingissä olotilani on ollut suorastaan aika ankea. Ulkonakin kävellessä tuntuu että en jaksa katsoa kuin eteenpäin, ei kiinnosta mikään ympärillä ja lämpötilakin on alhainen ja meri viilentää entisestään. Kenties lämpötila on se juttu... jos olisi kunnolla lämmintä, niin veikkaan että fiilikset olisivat paremmat..

Toisaalta, vaikka olotilani on ollut ankea, niin tietyistä asioista puolestaan fiilistelee sitäkin enemmän! Eli kuulostaa aika maaniselta, mutta siinä mielessä reissu kyllä teki terää ja saa hyvät asiat tuntumaan moninkertaisesti paremmilta: Kuten maanantaina, pikku Jannen pujottelu väinämöisen kentällä... Kuten raikas, ihana ja LÄMMIN kesäsade nyt! Kuten eilinen illanvietto Raffaellossa. Kiitokset uusille ystävillemme Annelle ja illan esiintyjälle Marjalle todella mukavasta illasta. Kuten Douwe Egbert'sin kahvi joka maistuu mainiolle, nyt! Mutta lasipurkin etiketissä lukeekin Excellent...

kuvat ovat viime vuoden reissulta

päivän kysymys

Kyllä vai ei?

vehnäolut viikot - perjantai

Olipas upea ilma. Se, mihin olen tässä kuluneen viikon aikana kiinnittänyt huomiota on se, että pensaisiin ja esim. koivuihin alkaa selvästi ilmestyä silmuja joita on mukava seurailla päivittäin. Kuitenkin, ilma oli parempi kuin luvattiinkaan. Vihdoinkin saatiin tänne jäätävään Hellsinkiinkin hulppeat +17..+18c, joten ei muuta kuin t-paita päällä rullailemaan. Siinä aikani rullailtuani lähdin sitten tutustumaan katajanokalle Poseidon olutravintolaan, mistä eilen sain vihjeen. Tulipa maistettua nyt sitten sitä paljon kohuttua Ukrainalaista vehnäolutta, mikä paljastui olevankin todella tuore tuote. Oluella ei siis ollut historiaa kuin jokunen vuosi. Suoraansanoen tämä oli laimeahkoa litkua, ei kovin erikoista ollenkaan. Ei, vaikka oli kertynyt janokin luistellessa. Kuitenkin ihan juotavaa. Tämän jälkeen hellin itseäni kulauttamalla kurkkuun Aventinuksen tumman dobbelbockin (8,2%) josta tuli heti suosikki! Tämä olut pelastaa tilanteen kuin tilanteen, loistava olut, vahva mutta pehmeä, pitkäkestoinen vaahto, hieman ruokainen kuitenkaan ei täyttävä. Viimeisillä kulauksilla ei alkoholi maistunut, vaan suu nautti pehmeästä mausta ja vaahdosta. Kippis! Tämä lienee pikkuhiljaa lopetteluni vehnäolut viikolleni, maistoin läpi kaikki listassa olevat paitsi yhden, syystä että ...

Ai niin, ja pienessä kännissä luisteleminen - en muistanutkaan miten hauskaa se on! Kun lähdin liikkeelle, niin nauroin vain, niin hauskaa oli. Kevyttä ja mukavaa, etupyörillä pyöriminen ei tosin sujunut alkuun mutta kun aikaa vähän kului niin aloin hurjastelemaan ja sainpahan taas usean tyttöporukankin sanomaan "wau, mikä toi oli?" kun kaahailin ympäriinsä ja varmaan monien muidenkin katseet sain, vai olinko vaan niin charmaattinen.

Luisteleminen on kivaa, luisteleminen kun korvalapuista kuuluu musaa on kivaa, luisteleminen pienessä maistissa kun korvalapuista kuuluu musaa on KIVAA. En kuitenkaan suosittele, tyhmäähän se on, tiettyyn rajaan asti jos pitää asiat tasapainossa niin homma kuitenkin toimii.

Jos joku miettii, mikä oli se toinen ravintola missä aikaani vietin kuluneella viikolla.. enkai minä nyt sentään kaikkea kerro. Klick! ja asia selvenee.

DJ Olli S. ja Jori Hulkkosen uusin tiistain tanssi ilta soi. Väsyttää ja makoilen sängyssä.

vehnäolut viikot - torstai

Kyllä se on todettava, että vauhdilla se viikko kuluu ja loppua kohden mennään eikä siihen kukaan pysty juuri vaikuttamaan. Ajan kuluminen on suhteellinen käsite, mutta siitä ei nyt enempää.

Enhän mitenkään voinut jättää kuitenkaan tätä päivää väliin, vaan maistelin yhden puuttuvan oluen, joka oli positiivinen yllätys. Aijaijaijaijai. Voisin sanoa, että tätä tekisi mieli tilata toistekin. En muuten juuri koskaan lue lehtiä, mutta jotenkin Jeltsinin hautajaiset veivät huomion ja lukaisin lehteä läpi. Täytyy sanoa, että jollain tavoin tunsin surua ja myötätuntoa leskirouvaa kohden, jollain tapaa Jeltsinistä jäi niin rauhallinen mielikuva, mielestäni hän näytti todellakin venäläiseltä presidentiltä. Putin ja hänen karate hommansa tuovat lähinnä maskuliinista voimaa esille.. enkä sen enempää jauha politiikasta, mutta kaipa se päivä päivältä jopa kiinnostaa enemmän vaikkei se toisaalta kiinnosta pätkääkään - ainakaan Suomen politiikka.

Vielä yksi olut on maistamatta, mutta sitä ei juuri missään ole enää saatavilla. Sain kuitenkin vihjeen, joten ehkäpä huomenna voisin käydä rullailemassa ja maistamassa ...

Jeps. Lopettelin tsekkioluella, ihan hanasta.

Musapuoli melkein unohtui, DT8 Project - Perfect World (2cd) ..

vehnäolut viikot - keskiviikko

Jep jep .. tänään oli hieman lyhkäisempi ilta, joka toteutui ensin tummalla vehnäoluella, jota en ennen ollut maistanutkaan. Tällä kertaa Oliver oli mukana lasillisella.

Jotta ei kävisi ihan tylsäksi, niin mainittakoon että avasin tuossa äsken vielä Hartwallin 1836 Classic All Malt lagerin, ihan ok tavaraa vaikka aluksi tulikin aika lailla tumma olut mieleen. Mutta ei tämä mitään tummaa ole, itseasiassa aika hyvää. Ja vehnäoluiden jälkeen tottakai hieman eri planeetalta - juotavaa. Mainittakoon myös, että vaalea versio oli mielestäni erittäin hyvää: hedelmäistä, pehmeää, mukava vaahto, naminami!

Musa hehkutus: Satoshi Fumi, DT8 Project - Hold me till the end, Happy-go-lucky - Easy for a day + Toothbrush, Sora - Hiljaa metsässä

vehnäolut viikot - tiistai

Tänään aloitin perinteisellä Hefe Weissellä, jonka jälkeen oli varsin hankala valita, maistaisinko tummaa vehnäolutta vaiko vehnäbockia. Kallistuin kuitenkin Ayingerin pukin puolelle. Täytyy sanoa, että monen tunnin jälkeen on vieläkin havaittavissa hieman jälkimakua bockista, kuten eilen iltana oli selkeästi jälkimakua vadelmasta. Ei mikään hullumpi homma. Njam. Tähän perään kauppareissu, jossa pälyilin kumman laajaa valikoimaa.. josta löysin kaipaamani maukkaan Brumbergin tumman suklaan. Njam2. Aah!

Jos ei musapuolta unohdeta niin Quality Relaxation ja Pleasure (Natural Chillout Compilation) vuodelta 2005..

vehnäolut viikot - maanantai

Eilen sattumoisin tuli huomattua, että oluthuone ravintoloissa oli vehnäolutviikot meneillään. Niinpä siis vesi kielellä odottelin maanantaita ja kävin maistamassa pari vehnäolutta. Aloittelin belgialaisella, appelsiinilla höystetyllä oluella josta juuri ja juuri olin erottavani sen appelsiinin. Pienoin pettymys, mutta ehkä toisena päivänä asia on toinen *. Siitä saksalaiseen ja lopettelin vadelmaisella brittivehnäoluella. Mitä? En tiennytkään, että briteissä valmistetaan vehnäolutta.. josta täytyy sanoa vain yksi sana: hapokasta! Sopii suklaan kanssa.

Hienoa, että siellä missä kävin, sai geishoja samalla mutustella - tänne uudelleen. Muutenkin siisti ja mukava oli tämä laaturavintola. Siitä sitten kävelin kotiin pienessä tihkusateessa, ah, miten raikas ilma! Fiilistelyä. Noniin..

Illan päätteeksi soi päräyttävä Airwaven Ladyblue, sekä Hydroidin Blue Tubes (ava mea remix). Wow. Mikä musiikin värimaailma. Ouuu.. Liquid State - Falling. Kuunnelkaapa, ennen kuin arvostelette! Hoo! Aijuu. ps. ravintolassa soi rokkia, sellaista vanhaa hyvää tavaraa. Pisti potkimaan. Se siitä, että kuuntelisin vain elektronista..

* viikko sitten tuli käytyä olutfestareilla, jossa tuli maistettua esim. vihdoinkin suomalainen teerenpelin vehnäolut, joka oli pienoinen pettymys myöskin, sekä tamperelaisen plevnan vehnäolut. jostakin kumman syystä olut ei oikein uponnut, eli joku päivä maistuu paremmin ja joskus vielä paremmin. Sitten tuli otettua myös 1667, jota luulin vehnäolueksi joka osoittautui kyllä aivan muuksi. Perkele!

tekemistä pääsiäisenä

Sepi sanoo (23:22):
kiitti
php:ssa kun noi muuttujat on aina maaritelty tolla $alkusella
Markku sanoo (23:22):
snake oli heti etta "huoh vittu miten aivokaapioita"
juu ei mitaa
Sepi sanoo (23:22):
nii se oli $muut = sprintf("sfksof%s",$sfko);

tulevaisuuteen näkeminen

Tänään näin tulevaisuuteen, tällä kertaa jopa niin pitkälle kuin useita tunteja. Joskus käy niin, että vain muutamaa sekuntia aiemmin syntyy ajatus että jotain tapahtuu ja sen jälkeen tapahtuu. Olin matkalla aamulla töihin junalla ja aloin miettimään sitä, että miksi juna-asemien infotauluja ei ole muutettu modernimmaksi. Tuli vain ajatus tästä, kuin tyhjästä. Mietin, että millainenhan olisi kirkas ledityyppinen infotaulu. Kun tulin töistä kotiin, huomasin hämmästyksekseni että Malmin aseman juna-aikataulu oli vaihdettu upouuteen ja selkeään malliin, jossa isokokoisilla kirjaimilla luki Helsinki.

Itseasiassa nyt muistan, että jo edellisenä päivänä jostain kumman syystä yritin katsella Pasilan infotaulua junasta katsoakseni kelloa, mutta en nähnyt sitä.

työmatka ja sen ihanuus

Töihin mennessä törmään joihinkin ärsyttäviin seikkoihin, jotka toistuvat ja toistuvat päivästä toiseen.

1. Lehdenjakaja joka on tukkimassa city-käytävää. Hän ei muista, että jopa heiluttelen päätäni vastaukseksi että en halua lehteä ja yritän mahdollisimman viekkaasti välttää sen, ettei hän huomaisi minua kun kuljen ohitse. Olen yrittänyt monia tapoja, mutta yleensä sitä lehteä vaan tyrkytetään. Syksyllä muistan, että heitä oli peräti kaksi. Siinä he olivat tukkeena kaikelle kansalle ja siitä piti ryysiä läpi ihan kuin olisi ollut isokin tungos.

2. Junaan meno. Kävelen yleensä laiturille 3, kaisaniemen puolelle - josta juna lähtee Malmille. Välillä rautatieaseman rakennuksen ja raiteen välille on pysäköity iso kuorma-auto, jolloin kävelytilaa on huomattavan vähän kulkijoille. Ja vaikkei olisikaan.. kun Helsinkiin päin tulevasta junasta pomppaa vielä kasa ihmisiä ulos jotka omissa maailmoissaan kulkevat massana tätä väylää, ei ole paljon mahdollisuuksia ryysiä tästä ihmiskasasta läpi. Joskus tekisi mieli huutaa läpi mennessäni että "onko tämä yksisuuntainen?". Lähellä on ollut. Pitäisi varmaan ehdottaa, että maahan maalattaisiin kulkusuunnat.

3. Juna. Näin talvisaikaan voi käydä niin, että juna ei lähde liikkeelle ollenkaan ja siinä sitten odotellaan kiltisti asemalla. Takaisin tullessa taas tullaan kiireellä keskustaan, mutta sitten jäädään odottelemaan vaikkapa viideksi minuutiksi Pasilan ja rautatieaseman väliin hurlumhei, milloin raide vapautuisi junalle. Ei siinä paljon hyvän päivän jatkon tai viikonlopun tervehdys auta, kun sitä sattuu melkeinpä päivittäin.

4. Junan melu. Nämä vanhojen junien ilmastointilaitteet ovat järkyttävän meluisia. On aivan sama, onko kyseessä meno- vaiko tulomatka. Parissa kohtaa matkan aikana ilmastointilaite pysähtyy kokonaan, jolloin huomaa miten hiljaista junamatkustaminen oikeasti on. Sitten muutaman sekunnin kuluttua se taas pörähtää päälle ja siinä sitä sitten tuhotaan korvia minuuttien ajan. Kyseessä on kuitenkin melko kova melutaso, joka varmasti ylittää tietyt määräykset. Kerran tuuletin ei edes ollut päällä. Ilman laadusta en tiedä, mutta oli aivan ihanan rauhallista. Miksei aina voi olla niin?

Noniin, tänään on perjantai, kello on 17:30 ja olen vielä töissä. Viikonloppuja!

Lisäys: Oulunkylän ja pukinmäen välillä juna pomppii ja heiluu miten sattuu.. ja menee LUJAA. Mietin mielessäni, että pääseekö aina turvallisesti perille..

Lisäys: Eräs päivä minulla oli kerrankin aikaa, joten pysähdyin hieman turisemaan lehdenjakajan kanssa. Syy oli se, että mainitsin ja kiitin häntä siitä että hän todella muistaa minut joka päivä kun kävelen ohi, eikä hän tarjoa lehteä koska tietää etten sitä koskaan ota. Mainiota! Kyseessä oli hyvin 'ruskettunut' Nepalilainen kaveri, asunut suomessa noin vuoden ja opiskeli konemekaniikkaa. Suomea hän ei juuri ilmeisesti osannut.

mitä eroa on nistillä ja sepolla?

Perjantaina alkoi viikonloppu. Töistä tulin kotiin. No, siinä sitten ajattelin siemaista hieman rommikahvia, ei mitään sen kummempaa. Kuitenkin, kävipä taas kerran niin, että olin koko viikonlopun ihan vain kotona, astumatta edes ovesta ulos. Ei siinä mitään, ihan kiva se on olla omassa rauhassa kotona ilman mitään kiireitä, aika tuntuu kyllä kuluvan nopeasti joka tapauksessa.. mutta oikeasti: miten tämä elämä eroaa jonkun nistin elämästä? Olen kotona, kuuntelen musaa miltei jatkuvasti, makoilen sängyssä tai sitten istun tässä koneella ja musa vaan soi, en astu ovesta ulos. Mikä oli viikonlopun sisältö? Rentoutuminen ja paljon sointuja yllinkyllin, mutta oikeasti MITÄ? Sellaista se taas oli. Kaipa se olisi kuitenkin mukavaa olla kaksin eikä yksin, naista tarkoitan.

Ainiin, ei rentoutuminen ja lepääminen millään lailla ajan hukkaan heittämistä tosin ole. Onpahan, tai ainakin pitäisi olla pirteämpi tulevaisuutta ajatellen, jos muistaa välillä hengähtää. Varmasti pitkällä aikatähtäimellä ihan terveellistä.

Itse en ole jokapaikan hiihtäjä vaan pidän kotona olemisesta ja kiireettömistä hetkistä. Ja vaikka ei tekisikään mitään, niin kyllä omiin ajatuksiin syventyy välillä ja siinä puuhaa riittääkin. Tuskin aivoni täysin idlenä ovat, ainakaan koko aikaa!