Eilen oli mahtava päivä ilmojen puolesta. Vaihdoin vihdoinkin jo nysäksi kuluneen vasemman luistimen etupyörän isompaan versioon, enkä oikeastaan lisännyt kuin yhden "uuden" pyörän luistimiin. Aika kiikkerää ja omituisen tuntuista oli meno ja en tiedä olisiko ilmasta johtunut, mutta olin taas aikamoisen väsynyt kun tapasin pikku-Jannen väinön kentällä. Pujottelimme vain hetken ja siirryimme luistelemaan muualle. Jokseenkin pujottelu ei maistunut.
Kuitenkin jatkoimme vielä iltaa kohti ja päädyimme espalle kokeilemaan. Jotenkin kummasti jalat alkoivat toimia ja täytyy sanoa, että setti oli loistavaa. Kerrassaan vikkelää meininkiä. Se mikä kruunasi illan pujottelusession, oli se - että eräs nainen käveli suoraan kohti, hymysuin, mietin että mitähän hän aikoo .. ja ojensi minulle 2 euroa käteen ja totesi, että pelkästään luisteluni on jo niin kauniin näköistä. Juuri näin pitää ollakin. Olin todella tyytyväinen ja onnellinen, toivotin hyviä illan jatkoja. Jos luisteluni näyttää hyvältä, olen onnellinen. Tämä oli muuten ensimmäinen kerta, kun kukaan on antanut rahaa tässä touhussa. Ei meillä ole hattua, mihin kolikkoa heitetään, mutta pitäisi olla ...
Tuli nähtyä myös kivan näköinen nainen lautailemassa, näinkin hänet myös seuraavana päivänä, kun päätin kuitenkin lähteä vetämään pienet iltasessiot espalle. Hei Minna!
Lisäys: Sain myöhemmin syksyllä eräältä mieheltä 10 euron setelin. Luulin, että hän tulee kättelemään mutta ojensi minulle tämän setelin. Hän oli täysin lumoutunut, ihmetteli ja kyseli: Miten jaksat? Sanoin että, kiitos hyvin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti