kertomus itsestäni

Minua pyydettiin kirjoittamaan itsestäni pieni kertomus.

Talent Seppo

Hei!

Lähetän tämän lyhyen kertomuksen itsestäni hieman myöhässä, mutta en turhia anteeksi pyytele. Olenhan kaksonen ja olin se jälkimmäinen tähän maailmaan tullessani. Tällä asialla on oikeasti perää. En ole aamuvirkku, olen yleensä tyylikkäästi hieman myöhässä. Myöhään illalla en tahtoisi päivää lopettaa, kuin huomista ei olisi. Ja silloin ajatus kulkee. Yritän tässä nyt sepostaa juttua Seposta, minusta itsestäni.

Olen siis 29 vuotta hengitellyt punavuoren ilmaa, käyden välillä maaseudulla. Olen kenties kasvanut näinä vuosina ja oppinut arvostamaan enemmän ja enemmän maailman hienoja asioita, kuten puhdasta ilmaa, luontoa, monimuotoisuutta ja monimutkaisuutta, yksinkertaisuutta, vesisateessa kulkemista ilman sateenvarjoa, hiljaisuutta, värejä. Kolmekymppiä kolkuttelee ovelle, mutta jalat vielä toimivat. Niin kauan kun pystyn luistelemaan, asiat ovat hyvin - tunnen olevani kunnossa.

Luistelu on minulle intohimo, harrastus, elämäntapa. Luistelu rentouttaa minut täysin arkielämästä ja maailman menosta. Kun saan luistimet jalkaani, niin olo on heti mahtava. Tunnen olevani kuin kuningas kun rullailen pitkin katuja. Jos musaa kuuluu lapuista, sen parempi. Luistelun aloitin noin 10 vuotta sitten. Hankin luistimet, koska eräs tyttö suositteli kokeilemaan
rullaluistelua. Aluksi rullaluistimilla pysähtyminen oli hieman hankalaa - mutta ei kestänyt kuin pari viikkoa, niin hurahdin lajiin täysin. Luisteluun, sekä freestyle slalomiin.

Muita harrastuksia minulla ei ole. Ei sellaisia, joita voisi sanoa harrastuksiksi. Kukapa ei nykypäivänä istuisi tietokoneen äärellä sekä töissä että kotona, katselemassa facebookkia tai vastaavaa kuunnellen musiikkia. No, voisi sanoa että musiikki on tottakai tärkeää. Kuuntelen
miltei jatkuvasti musiikkia, yrittäen löytää aina jotain uutta ja mielenkiintoista. Tämä onnistuu lähinnä elektronisen musiikin parissa. Kun teemme uuden luisteluvideon, täytyykin tarkkaan harkita mikä musiikki sopii tilanteeseen.

Palatakseni johonkin. Minulla on siis kaksoissisko ja isoveli. On myös äiti ja isä, sekä heillä on mukava puolivuotias pikku kissa. Perhettä olen oppinut arvostamaan aivan eri mitalla, kuin nuorempana. Hehän ovat tärkeitä. Kuten hyvät ystävät.

Töissä olen Helsingin kaupungilla, kiinteistövirastossa geoteknisellä osastolla ohjelmoijana. Täytyy kuitenkin myöntää, että tietokoneiden kanssa peuhaaminen ja pelaaminen oli nuorempana pitkään harrastukseni, enkä pystynyt olemaan niistä erossa ennen kuin aloitin luistelun. Olen koulutukseltani datanomi sekä rakennuspiirtäjä. Kerran ajattelin, että en
ehkä jaksaisi enää näitä tietokoneita, mutta loppujenlopuksi löysin tieni takaisin tietokoneiden pariin enkä kadu sitä yhtään. Bonuksena voisin mainita, että siskoni löysi minulle nykyisen työpaikkani Amsterdamista käsin, hän kun huomasi ilmoituksen.

Unelmani on kehittyä lajissa eteenpäin, elämässä puolestaan menen sinne minne polku johdattaa. Toivoisin jonakin päivänä löytäväni kumppanin, jonka kanssa voisin jakaa hyviä hetkiä. Eli tuon yhden maailman kauneimmista asioista - naisen.

Kuvittelin, että kertoisin elämästäni ranskalaisilla viivoilla lyhyesti mutta kello on nyt 22.55 ja sormet kirjoittavat tekstiä nopeammin kuin ajatukset.

terveisin,
Seppo

ps. Lisää saa kysyä, jos haluaapi.