masennus vai lataaminen

Terveppä taas pitkästä aikaa. Siitä onkin näemmä kulunut vuosi viimeisen kirjoittelun jälkeen. Ei mitenkään tarkoituksella kai, vai eikö ole ollut mitään kiinnostavaa kerrottavaa.

Tajusin tänään, että voinko diagnosoida itseni masentuneeksi? Oikein mikään asia ei tunnu kunnolla kiinnostavan, aamuisin herättyään ei jaksa tehdä oikein mitään vaikka olisikin viikonloppu. Kotiin tullessa jatkuu sama homma, ei tunnu musiikkikaan auttavan liiemmin asiaan. Seinät tulevat aika tutuiksi kun niitä katselee. Onhan se tietty rentouttavaa pitää näitä lepohetkiä, sitä vain istuu ja ihmettelee että mitähän sitä oikein tekisi. On tullut ihmeteltyä aika useinkin. Yksinkertaisesti sanottuna motivaatio tuntuu olevan ihan hukassa, niinkuin varmaan olen itsekin, kun möllöttän vain lukittuneena paikallaan. Lataan itseäni varmaan jotain suurempaa tehtävää varten. Iso tehtävä se on, kun lataus kestää vuosia. Ei kai tämä nyt ihan luonteen piikkiin mene. Kumma kyllä, ei asia silti ole mitenkään liikaa vaivannut. Eipähän luulisi tulevan stressiä liiasta touhotuksesta. Meno päällä koko ajan, ei. Stop.

Kuluneen vuoden luistelut ovat olleet sitä luokkaa, että kesällä luistelin muutaman kerran työpaikalta takaisin kotiin. Se oli ihan siistiä, tuli tehtyä jonkin sortin nopeusennätyksiäkin perus Seboilla kuluneilla renkailla. Slalom oli puolestaan sitä, ettei voisi puhua edes harrastamisesta. Tähän tietty vaikuttaa kuten ennenkin, harjoituspaikan puute - jopa kesällä.

Työpaikan valinta on ilmeisesti osunut sentään nappiin, koska jos kaupungilla ei joku päivä oikein jaksa, eikä ole tosiaan se paras päivä, niin ei tule heti kengänkuvaa perseeseen. Täytyy sanoa, että on ollut melkoisen ponnistuksen takana jaksaa tehdä mitään ennen puoltapäivää (riippuen toki asiasta). Ainoa positiivinen asia työpäivänä on tottakai päivän parhaan hetken eli lounaan lisäksi se, että olen tullut autolla joka päivä töihin kesäloman jälkeen! Eipä ole tarvinnut valittaa junalla kulkemisesta. Saa nähdä, olenko muuttunut autoilijaksi. Kyllä kai tässä jotakin sentään on tapahtunut siis.

Tilanteet muuttuvat. Mutta, eipä tunnu paljon muut asiat kiinnostavan kuin oluen juominen.