melkein kolaroiden kävellessä

Voi perkeleen perkele.

On se kumma, on se niin kumma. Astuin ulos junasta ja lähdin kävelemään kotia kohti, perjantai-iltana. Kello taisi olla siinä 17.30. Kauaa ei tarvinnut kävellä, niin syystä tai toisesta aina joku ihminen änkeää eteeni, tielleni. Vieläpä niin, että jos en itse hidastaisi vauhtiani niin törmäisin takuuvarmasti kyseiseen henkilöön, jota en tietenkään haluaisi. Homma jatkuu.

Seuraavaksi rautatieaseman laiturilla kävelee 5 hengen tyttöporukka rinnakkain niin, ettei varmasti kukaan ikimaailmassa pääse siitä takaa ohitse. Jos he tulisivat vastaan, kävelisin vain tämän liikkuvan muurin läpi sen kummempia ajattelematta. Ohitin heidät ja katsoin taakseni, samalla mielessäni ajatus tokaista näille nuorille tytöille sanoman 'voisitteko ottaa vielä laudan syliin niin kukaan ei varmasti pääse ohitse!' .. Homma jatkuu.

Jatkuvasti joku urvelo pyrkii siihen eteeni. Jossain vaiheessa alkaa oikein keittää. Tämä on juuri sellainen tilanne, että kun se kerran alkaa, niin voi olettaa homman jatkuvan samaan malliin. Tilanteelle ei voinut siis tehdä muuta kuin kiroilla ääneen ja samalla naurahtaen, että joka hemmetin paikassa joku helvetin paviaani änkeää siihen eteen hoippuen hitaasti - miksi sinä ihminen tulet siihen tukkimaan kulkuväyläni?

Minä tarvitsen tilaa. Mikä helvetti teitä ihmisiä oikein vaivaa? Olette ihan kuutamolla. Silloin kun olen luistimilla, niin kaikki näkevät jo kaukaa ja osaavat väistää. Loistavaa! Taas on yksi hyvä syy laittaa rullat jalkaan ...

Pyörittelen myös päätäni sillä, mikä on tarve pitää kokousta ahtaiden kulkuväylien kohdalla tai ovien suuaukoilla jutellen 'ilmoja pidellyt' - siellä mistä kaikki ihmiset kulkevat. Eikö äly hoi teillä käy mielessä, että te olette koko ajan tiellä? Tilaa varmasti olisi siirtyä sivummalle ja varmaan se rupattelukin kävisi paremmin siellä sivummalla.

Tämä ei liity suoranaisesti ihmisiin törmäilemiseen, mutta en voi kuin taas kerran ihmetellä sitä että mikä tätä nykynuorisoa riivaa kun pitää kokoontua siihen elielinaukion metrosisäänkäynnin kohdalle niissä pellekuteissa, arvatenkin teillä on ollut Matrix tai Madmax esikuvana? Missä teidän todellisuudentajunne on? Vieläpä, että poltatte tupakkaa siinä pullot kädessä. Olette säälittäviä, mitähän teistäkin tulee? No varmasti vaikka mitä, mutta eipä sitä uskoisi.

"upotkaa siis suohon te kaikki"

Iloiset terveiset kuitenkin sille yhdelle lehdenjakajalle, jonka kanssa morjenstamme päivittäin, hymyilemme. Hän muistaa edelleenkin, että minä olen se joka ei tarvitse lehteä. Tästä päivä alkaa aina mukavalla, hyvällä tunnelmalla. Se pistää hymyilemään. Aina. Hymy, se on pienestä kiinni.

Nyt kun pääsin kirjoituksen makuun, lisään vielä yhden jutustelun työpäivän saatossa. Juttelin erään ystäväni kanssa tänään.
(hän ei ole samassa työpaikassa)

Sepi sanoo (16:21):
öö hehe tein sen
great. ens viikolla jos jaksais ohjelmoija.
sellanen tunti tätä duunia ja loppupäivä jotain muuta surffia ja ..
ja sulla oli duunia ja sit pari tuntii panoo siinä
meneehä se työpaivä silleenki
sulla kun ei oo kellokorttia, niin ei tartte ees leimata et
PANO ULOS .. PANO SISÄÄN

alepan magiaa

Tänään tapahtui kummia Alepassa. Kävin luistelun päätteeksi Albertinkadun Alepassa, jostain kumman syystä heti mentyäni sisään aloin vihellellä hyvän tuulisena ja katselin mitä ostaisin. Tämän jälkeen vastaan käveli nainen joka vihelteli. Eikä siinä kaikki, sisään astui mies ja alkoi myös viheltelmään kori kädessä ...

rauhallinen lauantaiaamu

Huomenta.

Herään hiljaa lauantaihin. Kello on hiukan yli kymmenen. Auringon valo koittaa kaikin keinoin päästä sälekaihtimen välistä sisään huoneeseeni. Siirrän verhoa ja raotan sälekaihdinta. Onpa kirkas ja todella aurinkoinen päivä - kylmä sää, ulkona on noin -8 astetta pakkasta. Keitän kahvit ja avaan sälekaihtimen.

Menen ns. kulmahuoneeseen, katsomaan rakkaan katuni näkymää. En ihmettele enää yhtään, että heräsin sellaiseen rauhallisuuteen. Ulkona näyttää niin hiljaiselta, leppoisalta, suorastaan autiolta. Kadun pinta näyttää aivan kuivalta, aurinko valaisee sen ja saa kaiken näyttämään aivan siltä, kuin olisi kesä. Aivan kuin olisi jokin juhlapyhä, kuin juhannus kaupungissa. Tämä mystinen hiljaisuus, näin lauantaina, en kuule ääntäkään edes talostamme. Lienee kipakka pakkassää karkoittanut ihmiset heilumasta ulkona näin aamusta. Kaikki ovat varmaan päättäneet jäädä rauhoittumaan ihan vain kotiin ja mikäs siinä.

Mutta nuo kadut - tuo katujen kuivuus - tuo valon määrä - tuo kesän tuntu - tuo kevät - saisi minut helposti laittamaan luistimet jalkaan ja lähtemään rullailemaan. Luistelukaverista voin tosin vain unelmoida, olen ainoa joka rullaluistelee täällä kaupungin keskustassa tähän aikaan vuodesta. Mutta se on täysin mahdollista. Mieti, mikä estää? Vastaantuleva rullaluistelija saisi minut hymyilemään - ja pitkään. Tunnen olevani kuin yksinäinen ritari, joka ratsastaa omalla menopelillään halki kaupungin katuja.

Illalla olen menossa hyvän - ellen parhaan - ystäväni syntymäpäiville.

Taustalla soi Absolute Funk vol 4.
Nyt Paul McCartneyn Memory almost full ...

the laptop story

Sepi sanoo (1:42):
i brang the laptop back. they asked for some email or something, stupid, the guy didnt trust or have a note about bringing the laptop back. even i said that i am coming to the reclamation boss.
so, i left the laptop there.
but guess what,
then we went to the shop again for a look
and can you believe..
i loved that laptop!!!

Sepi sanoo (1:43):
others seemed ugly
i dont know why, but now i appreciate the current laptop more and more,
even the fan is running all the time, my friend who was with me was staring
the laptop and said that .. thats nothing for a noise.
and very very good laptop, viewing angle and everything.. :)

Sepi sanoo (1:44):
and actually, i have to admit now that he was right! i dont know what happened when i bought this, but now when i saw the other laptops again, wtf???
so, tomorrow i will hear what happens.
if I get money back, new one for change, or do I get my old one back:
actually any case fits now ;)

i became really sad when I left it there
my only laptop :)
i got so used to it already

Rin sanoo (1:45):
haha
you're so romantical with hardware :D
omg