Ding dong neiti X

Oli Perjantai. Viikonloppu alkoi. Kuitenkin jostain syystä, oli todella tylsynyt olo. Joskus käy näin, esim. kun loma alkaa. Sitä vain on, eikä tiedä mitä tekisi. Katselin pitkään vain ikkunasta ulos kadulle. Eipä siellä tapahtunut mitään ihmeellistä. Tavallinen päivä. Ilma oli tosin kevään aurinkoinen ja hyvä, lämpötila kipusi peräti +5 celcius asteeseen. Jokseenkin ei huvittanut enää tehdä CADilla mitään, kun olin piirrellyt sillä turhankin monta päivää viime aikoina - viimeksi piirsin eilen klo 2330. Missä kaverit? Yksi on töissä iltaan asti, toinen lähti (pohjan)maalle. Todellakin turhautunut olo, kertakaikkiaan. Siinä sitten mietin, että ehkäpä voisin lähteä tekemään nyt sellaisen yllätyskäynnin vuosaareen neiti X:n luokse ja hakea myöhästyneen syntymäpäivälahjani - joka syystä tai toisesta on aina unohtunut ottaa mukaan. Syntymäpäivänihän oli viime joulukuussa. On se yleensä joka joulukuu. Lahjani olisin saanut jo tammikuussa, mutta aina se unohtui - harvoina kertoina, kun olen neiti X:llä ollut kylässä. On hyvä välillä käyttää autoakin, ettei Ferrari pääse ruostumaan paikalleen. Joten eipä muuta kun lähdin kruisailemaan. Saavuttuani perille soittelin summeria, mutta eipä mitään kuulunut - ei muuta kuin hirveä liikenteen melu. Olinhan toki lähettänyt etukäteen pari tekstiviestiä ja peräti soittanutkin että voisin olla tulossa. No vastausta ei luonnollisesti tullut kuten yleensäkään. Kuitenkin minulla oli jonkunlainen tieto asiasta, että neiti X saattaisi olla paikalla tekemässä myöhässä olevia koulutöitään. Joku lapsiperhe meni sitten ovesta sisään joten pääsin sisälle rimputtamaan ovikelloa. Siinä ne varmaan ihmettelivät että kuka tämä juippi on joka rimputtelee ovikelloa pariin otteeseen. No eipä ovi auennut. Seuraavana päivänä kuulin neiti X:ltä itseltään, että hän ei ollut edes kotona vaan shoppaamassa itäkeskuksessa. Tulipahan sentään kokeiltua. Lähdin sitten kävelemään kohti sunnybeachia, eli Aurinkorantaa. En ollutkaan ennen käynyt siellä. Katselin arkkitehtuuri- ja suunnittelunäkökulmasta rakennuksia ja ympäristöä (kuten yleensä teen) sekä lumen ja jään peittämää rantaa. Täytyy sanoa, että ihan mukavan näköinen paikka oli tämä Aurinkoranta. Jostakin syystä pidin siitä - toisin kuin ruoholahdesta joka näytti jotenkin niin väsätyltä. Kaippa kaikki uudet kaupunginosat ovat sellaisia: väsätyn näköisiä. Ehkä 20-30 vuoden kuluttua ne näyttävät joltain, mihin ne sitten luokitellaankin. Kävelin rantaa pitkin, tällä kertaa ei näkynyt haloa taivaalla. Läheltä löytyi jopa pari ravintolaa ja kuppilaa, joten kyllä sellaisia siellä siis on. Kävelin sitten takaisin autolle ja ajelin kulosaareen neiti X:n veljen ja hänen tyttöystävänsä luokse piipahtamaan. Keskeytin heidät pelaamasta Mariota.. sitten pelasimme korttia ja opin uuden pelin nimeltään Shanghai. Loistava kahden pakan peli! Vaikka en viime vuosina ole ollut mikään erityinen kortinpeluun ystävä, niin pari edellistä oppimaani korttipeliä ovat olleet loistavia. Voitin peräti koko pelin ja melkein kaikki kierrokset. Aloittelijan tuuria, no ei kai. Kortit tuntuivat pitävän minusta tänään. Varsinkin 007 ja Nalle Puh kortit.
Tämän perjantai-illan pelasti siis Shanghai. Ja kävely sunnybeachilla.

Lisäys 25. toukokuuta:
Viinipullo löysi viimeinkin tiensä uudelle omistajalleen. Eilen, huikean puolen vuoden 'odottelun' jälkeen! Olo on toisaalta ankea. Nyt se sitten on minulla. Tuntuu ihan siltä, kuin joku iso asia olisi saatu päätökseen tai loppunut. Ei kovin mukava tunne. Koko juttu oli itsessään sen verran hauska, että ei olisi pitänyt hakea sitä pulloa ollenkaan. Kaipa se kuitenkin oli joskus saatava. Puoli vuotta kului yllättävän nopeasti, kaikin puolin. Tämän voisi ottaa tavaksi - ainakin neiti X:n osin. Ehkä seuraavalla kerralla sitten vuosi?

Lisäys 25. kesäkuuta:
Viinipullon hakeminen tiesi todellakin huonoa onnea. Tuntuu että moni asia on mennyt perseelleen sen jälkeen. Tiesin, ettei se ollut hyvä idea..