rakkaus

Kirjoittelun tiheys sen kun vain harvenee. Nyt on varmasti oikea aika, viimeinkin todeta, että eräs ihminen elämässäni ansaitsee tulleeksi mainituksi täälläkin.

Hän on neiti Orava. Hänelle olen paljolti kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen häneltä saanut, hänen kanssaan tehnyt, kaikki se tuki ja yhdessä eläminen mitä tähän asti olemme olleet.

Elämässä on siirryttävä eteenpäin ja koko elämä on jatkuvasti valintoja ja valinnan mahdollisuuksia täynnä. Minua ei ole siunattu valinnan päättämisen lahjalla. Jos pienikin asia vaatii pohdintaa, mitä onkaan päättää isommista asioista?

Ei ole ollut lainkaan helppoa unohtaa rakkautta, enkä usko, että rakkaus koskaan katoaakaan, jos on ollut aidosti rakastunut.

Sen sijaan, etten koskaan saanut tilaisuutta tutustua enemmän rakkauteni kohteeseen, löysinkin henkilön, joka aidosti minusta välittää. Tämä rakkauden osoitus toiselta osapuolelta, on tärkeytenään paljon suurempi, kuin että olisi itse rakastunut.

Jotkut asiat ovat vain yksinkertaisesti liian monimutkaista.

Toivon vain tekeväni oikein, vaikka teenkin väärin. Oma tapani toimia ei varmasti ole se järkevin. Tunnustan oman rajallisuuteni ja sen, että olen vain ihminen. Enkä ole ikuinen, vaikka niin toivoisinkin. Mutta olen varmasti yhtä arvokas kuin mikä tahansa muu elollinen olento tällä planeetalla.

Onko se todella totta, että jotkut löytävät toisensa ensi silmäyksellä?

masennus vai lataaminen

Terveppä taas pitkästä aikaa. Siitä onkin näemmä kulunut vuosi viimeisen kirjoittelun jälkeen. Ei mitenkään tarkoituksella kai, vai eikö ole ollut mitään kiinnostavaa kerrottavaa.

Tajusin tänään, että voinko diagnosoida itseni masentuneeksi? Oikein mikään asia ei tunnu kunnolla kiinnostavan, aamuisin herättyään ei jaksa tehdä oikein mitään vaikka olisikin viikonloppu. Kotiin tullessa jatkuu sama homma, ei tunnu musiikkikaan auttavan liiemmin asiaan. Seinät tulevat aika tutuiksi kun niitä katselee. Onhan se tietty rentouttavaa pitää näitä lepohetkiä, sitä vain istuu ja ihmettelee että mitähän sitä oikein tekisi. On tullut ihmeteltyä aika useinkin. Yksinkertaisesti sanottuna motivaatio tuntuu olevan ihan hukassa, niinkuin varmaan olen itsekin, kun möllöttän vain lukittuneena paikallaan. Lataan itseäni varmaan jotain suurempaa tehtävää varten. Iso tehtävä se on, kun lataus kestää vuosia. Ei kai tämä nyt ihan luonteen piikkiin mene. Kumma kyllä, ei asia silti ole mitenkään liikaa vaivannut. Eipähän luulisi tulevan stressiä liiasta touhotuksesta. Meno päällä koko ajan, ei. Stop.

Kuluneen vuoden luistelut ovat olleet sitä luokkaa, että kesällä luistelin muutaman kerran työpaikalta takaisin kotiin. Se oli ihan siistiä, tuli tehtyä jonkin sortin nopeusennätyksiäkin perus Seboilla kuluneilla renkailla. Slalom oli puolestaan sitä, ettei voisi puhua edes harrastamisesta. Tähän tietty vaikuttaa kuten ennenkin, harjoituspaikan puute - jopa kesällä.

Työpaikan valinta on ilmeisesti osunut sentään nappiin, koska jos kaupungilla ei joku päivä oikein jaksa, eikä ole tosiaan se paras päivä, niin ei tule heti kengänkuvaa perseeseen. Täytyy sanoa, että on ollut melkoisen ponnistuksen takana jaksaa tehdä mitään ennen puoltapäivää (riippuen toki asiasta). Ainoa positiivinen asia työpäivänä on tottakai päivän parhaan hetken eli lounaan lisäksi se, että olen tullut autolla joka päivä töihin kesäloman jälkeen! Eipä ole tarvinnut valittaa junalla kulkemisesta. Saa nähdä, olenko muuttunut autoilijaksi. Kyllä kai tässä jotakin sentään on tapahtunut siis.

Tilanteet muuttuvat. Mutta, eipä tunnu paljon muut asiat kiinnostavan kuin oluen juominen.

ihmeitä

Tänään oli pitkä päivä. Ensin töissä iltaan ja sieltä ennättäen juuri sopivasti illan taloyhtiökokoukseen. Kokous sujui varsin mukavasti kuten yleensä ja nyt olen myös yhtiön hallituksen jäsen. Tämän jälkeen hoidimme pari asiaa, kävin tutustumassa siinä sivussa naapurin kämppään kun halusivat sen myydä. Ihmettelen miksi, hienossa kunnossa oleva huoneisto, tosin valkoinen oli valloittanut asunnon. Tämän jälkeen teki mieli raitista ilmaa.

Onneksi oli nyt hieman leudompi hetki ja päätin lähteä pienelle kävelyreissulle. Kaivopuistoon, minnekäs muualle. Matkan varrella kävin kurkkaamassa erään ravintolan sisältä, missä ei ole ennen tullut käytyä. Tuli todettua, ettei ihan ollut mun paikka. Tosiaan - on pitänyt jo pidemmän aikaa käydä tsekkaamassa tilanne, miltä oma ykköspujottelupaikka näyttää. No eihän se hyvältä näytä: märkää, hiekkaa, lehtiä, valaistus poissa. Täytyy varmaan ottaa yhteyttä kaupungin viherosastolle ja kysyä mikä on ja tulee olemaan homman nimi. Tästä jatkoin sitten hetken mielijohteesta itse kaivopuistoon, hiekkatietä. Kävelin puistoa, huomasin tuoksun. Metsän tuoksun. Ihan pysähdyin haistelemaan ja nauttimaan tuoksusta. Kävelin rinnettä ylös ja kuulin suhinaa, tuulen suhinaa, mitä ihmeen suhinaa? Lehtien suhinaa! Uskomatonta miten voi unohtaa tällaisen äänen, kun puissa ei ole ollut lehtiä aikoihin. Mitä puistolle oli tapahtunut? Puisto oli siistitty, haravoitu, hyvässä kunnossa. Nurmikko oli vihreän ja oranssin hillitty sekoitus. Mäellä hämärässä lamppujen juuri ja juuri valaistessa puisto näytti hienolta. En ole pitänyt kaivopuistoa kovin kummoisena paikkana enää aikoihin, mutta nyt tuli melkoinen oho-elämys. Puisto näytti todella hyvältä, hiljaiselta, yläperspektiivistä. Tänään tuntui siltä, että olen yhtä luonnon kanssa, kuinka ollakaan kaupungissa, kaivopuistossa. Täysin yllättäen vastoin kaikkia odotuksiani. Kaiken kaikkiaan lähdin kävelemään kaivopuistosta melko tyytyväisenä. Keskityin hieman arkkitehtuuriin, kävelin tähtitorninvuoren puiston läpi. Hieman kiertäen kasarmintorin kautta löysin mitä kiehtovimman ravintola-kahvilan. Tännepä vien naiseni syömään joku päivä. Täytyy käydä ehdottomasti tutustumassa.

Lisää elämyksiä

Koti tuntuu kodilta. Istun nojatuolilleni, jonka olen hiljattain saanut perintönä. Laitan musiikin päälle. Istuminen tuntuu aivan taivaalliselta ja miten mahtavalta huoneen verhot ja sälekaihdin näyttävätkään ulkovalon kimmeltäessä niiden läpi. Rakastan värejä. Naapurihuoneistossa käynti todella avasi silmäni uudelleen, valkoisen kalseuden jälkeen. Oma design. Painan pääni nojatuoliin ja rentoudun lähes täydellisesti. Hengitys ei ole aikoihin ollut näin tasaista ja vaivatonta. Sen lisäksi musiikki räjäyttää tajuntani aivan uusille tasoille. Ei ainoastaan musiikki, vaan myös äänenlaatu. Temple of Science: spotify:album:48EacWXL3iMdBz5dzv4w2Y Äänet eivät voisi kuulostaa nyt paremmilta, aivan kuin kuuntelisin korvalapuilla, musiikin ympäröidessä minut täysin. Mutta ei lapuilla, olen äärimmäisen tyytyväinen jälleen hankinnasta jonka tein 15 vuotta sitten. Tämä hetki, unelma ja täydellisyys.

Olen aivan väsynyt, hyvällä tavalla, takana oli todella pitkä päivä, kello on 22.30. Väsymyksestä huolimatta musiikki soi - Tunnen kuinka saan energiaa.

superlämmin pääsiäinen

Ihmettelen taas kerran säätiedotuksen merkitystä ja paikkaansapitävyyttä. Kyseessä taisi olla Ilta-Sanomien tai Ilta-Lehden juttu etusivulla ellei peräti lööppi viikkoa ennen pääsiäistä. En sen tarkemmin katsonut mitä siinä sanottiin. Sen verran kuitenkin, että tämä SUPERLÄMMIN pääsiäinen oli kuvailtu uljaaksi +15 asteen lämpötilaksi. Siis superlämmin.

Onkohan jutun tekijä kotoisin etelänavalta? Muualla euroopassa on jo pari viikkoa ollut suhteellisen lämpimät säät (vrt +15..+23), mutta täällä rannikolla lämpötila kohosi parhaimmillaan ehkä +8 asteeseen. Nyt on maanantai, ulkona on +2.1 c. Onko tämä se SUPERLÄMMIN pääsiäinen?

Miksi ihmeessä pitää AINA luvata kuuta taivaalta, kun asia ei kuitenkaan niin mene? Omaavatko suomalaiset niin huonon itsetunnon, että sitä pitää kohottaa aina lupaamalla erinomaisia kelejä tänne takapajulaan, jotka eivät koskaan toteudu ? Saisivat pystyttää hirsipuun näille lupaajille. Vai ennustajiksiko heitä sanotaan ?

Ainiin, viime kesän ennustettiin olevan lämpimin kesä, mutta miten kävikään?

työmatkan ihanuudesta osa 2

Kirjoitin seuraavan palautteen VR:n palautelaatikkoon

Helsingin rautatieasema:
Miksi parhaaseen ruuhka-aikaan varsinkin aamuisin rautatieaseman 3-4 raiteen välisellä osuudella ajelee tai on parkissa kuorma-autoja tai muuta liikennettä? Minä olen totaalisen kyllästynyt siihen, että kun kävelen tästä päivittäin, tämä kohta on tukittu isoilla kulkupeleillä. Ettekö voisi tehdä liikenteeseen kuulumattomat toimenpiteet sellaisena aikana, ettei se häiritse asiakkaita?
Esimerkki:
Juna saapuu raiteelle 1-4. Iso suma ihmisiä kävelee päättömästi kulkeakseen aseman läpi. He eivät anna minkäänlaista tilaa ulospäin lähteville ihmisille vaan valtaavat koko laiturin. Sitten kun on vielä tämä kulkuneuvo parkissa, niin onko siitä miellyttävää kävellä ohi?
- Vähentäkää ylimääräistä ruuhkaa laitureilla, mikä ei kuulu junaliikenteeseen
- Maalatkaa keskiviiva 3-4 laiturin väliselle alueelle, jotta ihmiset osaisivat käyttää oikeaa laitaa jos menevät eteenpäin, ja ANTAISIVAT TILAA muillekin! (tämä ei ole vitsi)


Malmin asema:
poimittu VR:n sivuilta:
"SIISTIMMÄT JUNAT JA ASEMAT"
Junien ja asemien siisteyden parantamiseen on panostettu viime vuoden aikana. Pohjoisen ja idän suuntaan kulkevien kaukojunien siivousta väliasemilla ja matkan aikana on lisätty.

Helsingin asema muuttui savuttomaksi alueeksi lokakuussa 2008, kun asiakkaiden ja henkilökunnan tupakointia rajoitettiin aseman alueella. Säännölliset asemien siisteyskatselmukset on aloitettu.

Ympäristöteema on ollut näkyvästi esillä asiakasviestinnässä. VR toteutti vuonna 2008 Train-ympäristökampanjan, joka palkittiin AdProfit-kilpailussa vuoden parhaana kampanjana. Asiakkaiden käyttöön tehtiin myös päästölaskuri, jonka avulla matkaa suunnitteleva voi vertailla eri kulkuneuvojen päästöjä suurimmilla yhteysväleillä."

- Saisiko Malmin asemalle myös tupakointikiellon?
- Saisiko Malmin aseman UUDET liukuportaat oikeasti toimimaan niin, että ne oikeasti toimivat aina?
Nämä liukuportaat olivat käytöstä pois varmaan ½ vuotta, uudet portaat ovat kyllä hienot, mutta voisivat toimia.

Junat:
Yritän etsiä aina uuden vaunun (pastelisävyiset vaunut).
Tämä siksi, että ne vanhat SINISET kangaspenkit ovat välillä erittäin sotkuisen näköisiä. Kävelläänkö niissä? Mitä niillä oikein tehdään? Minulla on ollut vaikeuksia löytää yksi ainut penkki, mikä olisi puhdas.

Uudet junat = ok
Vanhat junat joissa vihreät penkit = ok
Nahkapenkkiset junat = ok

Tämä kaikki siksi, että näiden asioiden vuoksi matkustaminen aiheuttaa ylimääräistä ärsytystä lisäten huonoa oloa ja stressiä.
Näistä asioista on kärsitty nyt jo tarpeeksi pitkään.

Junaliikenne itsessään on toiminut nyt ihan hyvin.

Pitääkö minun pyytää hinnanalennusta siitä, että päivittäinen matkustaminen aiheuttaa mielipahaa?

236 rikosta päivässä?

"Helsingin poliisin tietoon tuli vuonna 2008 kaikkiaan 86 295 rikoslakirikosta. Määrä on 4,1 prosenttia suurempi kuin vuonna 2007 (82 854 kpl). "

Tämähän tarkoittaa sitä, että Helsingissä tehdään 236,4 rikosta päivässä!
Melkoisen hurjaa, mutta toisaalta paljonko se tekee tunnissa koko Helsingin alueella?