rakkaus

Kirjoittelun tiheys sen kun vain harvenee. Nyt on varmasti oikea aika, viimeinkin todeta, että eräs ihminen elämässäni ansaitsee tulleeksi mainituksi täälläkin.

Hän on neiti Orava. Hänelle olen paljolti kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen häneltä saanut, hänen kanssaan tehnyt, kaikki se tuki ja yhdessä eläminen mitä tähän asti olemme olleet.

Elämässä on siirryttävä eteenpäin ja koko elämä on jatkuvasti valintoja ja valinnan mahdollisuuksia täynnä. Minua ei ole siunattu valinnan päättämisen lahjalla. Jos pienikin asia vaatii pohdintaa, mitä onkaan päättää isommista asioista?

Ei ole ollut lainkaan helppoa unohtaa rakkautta, enkä usko, että rakkaus koskaan katoaakaan, jos on ollut aidosti rakastunut.

Sen sijaan, etten koskaan saanut tilaisuutta tutustua enemmän rakkauteni kohteeseen, löysinkin henkilön, joka aidosti minusta välittää. Tämä rakkauden osoitus toiselta osapuolelta, on tärkeytenään paljon suurempi, kuin että olisi itse rakastunut.

Jotkut asiat ovat vain yksinkertaisesti liian monimutkaista.

Toivon vain tekeväni oikein, vaikka teenkin väärin. Oma tapani toimia ei varmasti ole se järkevin. Tunnustan oman rajallisuuteni ja sen, että olen vain ihminen. Enkä ole ikuinen, vaikka niin toivoisinkin. Mutta olen varmasti yhtä arvokas kuin mikä tahansa muu elollinen olento tällä planeetalla.

Onko se todella totta, että jotkut löytävät toisensa ensi silmäyksellä?