perjantaifiilis

Tämän viikon arkipäivät ovat tuntuneet perjantailta - kaikki päivät, maanantaista perjantaihin. Mutta nyt kun olen kotona, hävisi se perjantaifiilis. Joululomani on alkanut, mutta ei tunnu enää perjantailta. Onneksi olen tänään menossa katsomaan Jukka Pojan keikkaa Nosturiin, Kasimirin kanssa. Eilen kävin pitkästä aikaa elokuvissa, katsomassa erittäin hauskan komediaelokuvan 'Sekaisin suhteessa' (the heartbreak kid). Aivan älyttömän hauska elokuva.

hän

Herään aamulla ja ajattelen häntä. En saa ajatuksiani pois hänestä. Joka toisella kerralla suun avatessani puhun hänestä. Puhun kaikille hänestä. Olin sitten kotona tai työpaikalla. Ei liene olemassa kovin montaa ihmistä, joka ei tietäisi hänestä.

Mikä tekee hänestä niin ainutlaatuisen? En tiedä. Mihin hänessä olen ihastunut? Kaikkeen mitä hänessä on. Hänen läsnäolonsa saa tuntemaan minun oloni kotoisaksi, olen rentoutunut ja onnellinen. Voisin katsella häntä loputtomasti, kunnes nukahtaisin. Ilman häntä tunnen tyhjyyden - kuin häntä ei olisi olemassa. Haluaisin vain nähdä häntä - useammin, toivoisin tekeväni hänet onnelliseksi. En tiedä, pystynkö. Mutta ainakin yrittäisin.

Kaksi vuotta sitten ihastuin häneen. Tein asioita jollain lailla automaattisesti. En ajattelut liikoja, tein vaan. Tunteeni eivät ole kadonneet mihinkään, olen edelleen rakastunut. Ajattelen sydämelläni. En osaa selittää omia tuntemuksiani. Miksi asia on niin kuin se on. Kukaan muu tässä maailmassa ei saa tuntemaan näin. Tuntuu kuin jokin muu voima olisi tehnyt tämän päätöksen - ja tämä muu voima ohjailee toimintaani.

Sydämessäni on palava tunne. Olen onnellinen, että olen löytänyt tämän taianomaisen olotilan. Olen niin onnellinen, että olen löytänyt hänet elämääni. Mutta olisin varmasti maailman onnellisin mies, jos vielä joskus saisin hänet mukaani.

.tunutsakar itsodia isilo ne, isionas ne soJ .itsesikluj naisa nonaS.