tulevaisuuteen näkeminen

Tänään näin tulevaisuuteen, tällä kertaa jopa niin pitkälle kuin useita tunteja. Joskus käy niin, että vain muutamaa sekuntia aiemmin syntyy ajatus että jotain tapahtuu ja sen jälkeen tapahtuu. Olin matkalla aamulla töihin junalla ja aloin miettimään sitä, että miksi juna-asemien infotauluja ei ole muutettu modernimmaksi. Tuli vain ajatus tästä, kuin tyhjästä. Mietin, että millainenhan olisi kirkas ledityyppinen infotaulu. Kun tulin töistä kotiin, huomasin hämmästyksekseni että Malmin aseman juna-aikataulu oli vaihdettu upouuteen ja selkeään malliin, jossa isokokoisilla kirjaimilla luki Helsinki.

Itseasiassa nyt muistan, että jo edellisenä päivänä jostain kumman syystä yritin katsella Pasilan infotaulua junasta katsoakseni kelloa, mutta en nähnyt sitä.

työmatka ja sen ihanuus

Töihin mennessä törmään joihinkin ärsyttäviin seikkoihin, jotka toistuvat ja toistuvat päivästä toiseen.

1. Lehdenjakaja joka on tukkimassa city-käytävää. Hän ei muista, että jopa heiluttelen päätäni vastaukseksi että en halua lehteä ja yritän mahdollisimman viekkaasti välttää sen, ettei hän huomaisi minua kun kuljen ohitse. Olen yrittänyt monia tapoja, mutta yleensä sitä lehteä vaan tyrkytetään. Syksyllä muistan, että heitä oli peräti kaksi. Siinä he olivat tukkeena kaikelle kansalle ja siitä piti ryysiä läpi ihan kuin olisi ollut isokin tungos.

2. Junaan meno. Kävelen yleensä laiturille 3, kaisaniemen puolelle - josta juna lähtee Malmille. Välillä rautatieaseman rakennuksen ja raiteen välille on pysäköity iso kuorma-auto, jolloin kävelytilaa on huomattavan vähän kulkijoille. Ja vaikkei olisikaan.. kun Helsinkiin päin tulevasta junasta pomppaa vielä kasa ihmisiä ulos jotka omissa maailmoissaan kulkevat massana tätä väylää, ei ole paljon mahdollisuuksia ryysiä tästä ihmiskasasta läpi. Joskus tekisi mieli huutaa läpi mennessäni että "onko tämä yksisuuntainen?". Lähellä on ollut. Pitäisi varmaan ehdottaa, että maahan maalattaisiin kulkusuunnat.

3. Juna. Näin talvisaikaan voi käydä niin, että juna ei lähde liikkeelle ollenkaan ja siinä sitten odotellaan kiltisti asemalla. Takaisin tullessa taas tullaan kiireellä keskustaan, mutta sitten jäädään odottelemaan vaikkapa viideksi minuutiksi Pasilan ja rautatieaseman väliin hurlumhei, milloin raide vapautuisi junalle. Ei siinä paljon hyvän päivän jatkon tai viikonlopun tervehdys auta, kun sitä sattuu melkeinpä päivittäin.

4. Junan melu. Nämä vanhojen junien ilmastointilaitteet ovat järkyttävän meluisia. On aivan sama, onko kyseessä meno- vaiko tulomatka. Parissa kohtaa matkan aikana ilmastointilaite pysähtyy kokonaan, jolloin huomaa miten hiljaista junamatkustaminen oikeasti on. Sitten muutaman sekunnin kuluttua se taas pörähtää päälle ja siinä sitä sitten tuhotaan korvia minuuttien ajan. Kyseessä on kuitenkin melko kova melutaso, joka varmasti ylittää tietyt määräykset. Kerran tuuletin ei edes ollut päällä. Ilman laadusta en tiedä, mutta oli aivan ihanan rauhallista. Miksei aina voi olla niin?

Noniin, tänään on perjantai, kello on 17:30 ja olen vielä töissä. Viikonloppuja!

Lisäys: Oulunkylän ja pukinmäen välillä juna pomppii ja heiluu miten sattuu.. ja menee LUJAA. Mietin mielessäni, että pääseekö aina turvallisesti perille..

Lisäys: Eräs päivä minulla oli kerrankin aikaa, joten pysähdyin hieman turisemaan lehdenjakajan kanssa. Syy oli se, että mainitsin ja kiitin häntä siitä että hän todella muistaa minut joka päivä kun kävelen ohi, eikä hän tarjoa lehteä koska tietää etten sitä koskaan ota. Mainiota! Kyseessä oli hyvin 'ruskettunut' Nepalilainen kaveri, asunut suomessa noin vuoden ja opiskeli konemekaniikkaa. Suomea hän ei juuri ilmeisesti osannut.